Hei taas...

Kuinka pitkä aika siitä taas onkaan kun viimekerran olen kirjoituksia blogiini tehnyt. Harmittavaa, kun ei ole ollut aihetta mistä kirjoittaa ja selittää. Nyt lähiaikoina ei vain ole tapahtunut juurikaan mitään ihmeempää... 

Ehkäpä pitäisi kirjoittaa siitä kuinka tavallista ja yksinkertaista elämää elelen. Siitä ei tulisi juuri mitään hurjan kiinnostavaa teksiä, mutta miksipä ei. Onhan sitä joka päivä koulussa opiskelemassa, kuten moni muukin. Ja onhan niitä tiettyjä säännöllisiä rutiineita joista voisin maailmalle ilmoittaa, muttei niistäkään hyvää juttua irtoisi. 

Voisinhan minä sen verran sanoa niistä rutiineista jotka olen sijoittanut oman elämäni pieniin hetkiin. Kuten esimerkiksi jokailtaisen lukuhetkeni. Ennen vuoden 2012 vaihtumista päätin, että aion lukea raamatun. Tavoitteena olisi saada se luetuksi tämän vuoden loppuun mennessä, mutta saas nähdä kuinka hyvin tavoite onnistuu. 

Olen siis päättänyt lukea ainakin yhden luvun ennen nukahtamista. Oikeastaan minun ei ole tarvinnut pakottaa itseäni lukemaan raamattua -toisaalta eihän sitä pakosta luetakaan- vaan olen ottanut kirjan käteeni halusta ja tahdosta ja täydestä kiinostuksesta. Onhan usko minulle tärkeä asia.

Myös yksi mukava rutiini minulla on jo ollut ainakin kaksi vuotta. Olen käynyt keskiviikko iltaisin kirkolla, open doorsissa, kavereita tapaamassa ja nauttimassa siitä hetkestä jonka voin viettää mahtavan seuran kanssa. Open doorsin avulla olen saanut pidettyä yhteyttä tärkeisiin ihmisiin ja saanut monet naurun ja ilon aiheet noina iltoina.

Olen usein pohtinut, että mitä jos en koskaan olisi lähtenyt isos puuhiin ja seurakunnan menoihin mukaan. Mitä tekisin kaikki ne päivät jos en voisi olla isos kolleegojen kanssa? Olisinkohan kovinkin erilainen jos minulla ei olisi kyseisiä ystäviä? Kenen kanssa viettäisin aikaa jos en heidän? Vielä olisi monen monituista kysymystä jälellä, mutta onneksi niitä ei tarvitse kuin vain pohtia, sillä olen mahtavan onnellinen siitä että minulla on kaveriporukka jossa voin olla omaitseni eikä tarvitse selitellä mitään.

Kylläpäs tuli vaihteeksi tekstiä, mutta minkäs teet kun kirjoitus kärpänen iskee!

Ehkäpä muutama kuva voisi vähän piristää tekstin ulkonäköä :)

Aivan olenkin jo unohtanut mainita uudesta innostuksen kohteestani, kuvasta voikin jo päätellä mikä tämä kyseinen innostuksen aihe oikein on...

Kyllä, arvasit oikein, huuliharppu nimittäin on tämä edellä mainittu kohde. Sain Äidiltäni tuliaiseksi tikkurilasta hero harmonica instrumentin ja voin sanoa että on aivan hullun hauska soitin! Ei tullut Äipältä turha tuliainen! Kiitos vaan Äitee vielä kertaalleen! :) Ja nyt varmaan ihmettelet miksi Äiti on kirjoitettu isolla alkukirjaimella...

Ihan loogista sillä Äitihän on nimi tai oikeastaan kutsumanimi. Miksei olisi, sillä Äitejä oma lapsi kutsuu Äidiksi harvemmin tämän omalla nimellä. Mutta miksi Äidit eivät kutsu omaa lastansa aina Lapseksi...? hmmm siinäpä on sitten pohdittavaa...