sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Siitähän on jo aikaa...

Heippa vaan taas!
Tosiaan, siitä on pitkä aika kun viimeksi kirjoittelin.
On tapahtunut yhtä ja toista viime päivityksen jälkeen. En edes muista mitä kaikkea onkaan tapahtunut tämän pitkän ajanjakson aikana. 
Tuntuu että olisi kauheasti sanottavaa ja kirjoitettavaa, mutten oikein tiedä mistä aloittaa ja miten pukisin ajatukset sanoiksi. 

Jospa vaikka aloitan viime kesästä...
Kesäni oli unohtumaton.
Kesäromanssi, uudet ystävät, ensimmäinen kesätyö, kauniit ja ihanat kesäillat ystävien parissa, grillailut,  monet naurut ja vuolaat kyyneleet, juhannus, muutto perheen kanssa uuteen kotiin ja yksin mökkeilyä.
Kesä oli ihana! 
Sain kokea paljon uutta ja sain nauttia kaikesta. 
Elin juuri sellaista kesäelämää jollaista nuoren ihmisen kuuluu elää.
Oli velvotteita, mutta oli myöskin vapaa-aikaa ja sai ottaa rennosti.
Elin unelmaa.


Kesän jälkeen koitti syksy (jotenkin yllättävää).
Viimeinen kouluvuosi lähti käyntiin, taas uusia ihmisiä ja ystäviä, sienestämistä, tulevaisuuden pohdiskelua, nautintoja ja pettymyksiä, turhautumista, onnelisuutta ja hitaasti etenevä aika.
Tunsin myös hieman ahdistumisen tunteita. Se saattoi johtua siitä, että minua pelotti valmistumisen jälkeinen aika jolloin minulla olisi täysvastuu töissä. Tuntui siltä etten pärjäisi työelämässä ja olisin halunnut luovuttaa. Motivaation pulaakin oli, vaikka luulisi että valmistuminen keväällä moitivoisi. Olin kuitenkin toiveikas. Ajattelin että tuleva työharjoittelu motivoisi minua ja kadottaisin ahdistumisen tunteen. Olin oikeassa ja pelkäsin ihan turhaan. 
Motivaationikin on noussut ja odotan innolla valmistumistani. Sen jälkeen ei tarvitse opiskella, ainakaan vähään aikaan. 
Haluan kovasti päästä työmaailmaan ja ansaita rahaa kovalla työllä. Minulla itseasiassa jo on työpaikka varattuna, joten tulevaisuuteni valmistumisen jälkeen on turvattu. Ei ainakaan tarvitse miettiä ja ihmetellä mitä tekisin tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Sitten tuli talvi. 
Työharjoittelu alkoi, joulu tuli ja meni, uusivuosi vaihtui, selvisin maailmanlopusta (niin kuin monet muutkin), opin tuntemaan itseäni enemmän.
Viime vuoden aikana olen saanut kokea hyvin paljon erilaisia asioita, jotka on rikastuttanut ja antanut enemmän sisältöä elämääni.
Olen elänyt juuri niin kuin itse haluan ja oppinut kuuntelemaan itseäni.
Olen huomannut myös sen tapahtuneista asioista että niiden on kuulunut tapahtua, oli ne sitten mukavia tai ei niin mukavia asioita.
 Kaikilla asioilla, pienilläkin, on merkityksensä. Myös ne asiat, jotka ovat inhottavia, ahdistavia tai vaikeita, kuuluvat elämään. Niiden avulla oppii aina jotain uutta itsestään ja huomaa sen miten haluaa asioiden olevan. Eli on tärkeää kohdata vastoinkäymiset ja kokea myös huonompiakin asioita, silloin myös hyvät asiat saavat uuden merkityksen ja niistä nauttii paljon enemmän. Jos elämä olisi aina ruusuista, ihanaa, helppoa ja yksinkertaista se kaikki ihanuus ja helppous menettäisi arvonsa.
Tärkeitä on se että nautit elämästä ja kuuntelet itseäsi.


 





keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kuvaillessa...

Olen tainnut jo aiemmin sanoakin että kuvaaminen on mieluisaa puuhaa.
Tässä on kuvia joita olen ottanut ja haluan laittaa ne näytille.








Aika...

Myönnettäköön etten ole edes vilkaissutkaan blogiani sitten viime päivityksen. On ollut kyllä asioita mistä kirjoittaa ja saada tekstiä, muttei aika ole riittänyt mihinkään... Osittain myös laitan syyksi jaksamisen. Tuntuu että on hirveästi tehtävää ja kovin vähän aikaa. 
Surettaa etten ole kirjoitellut mitään pitkiin aikoihin. 

Noh, mitäs kaikkea onkaan tapahtunut talven jälkeen...? 
Vastaus: ''Ei ole tapahtunut mitään suurta merkittävää. Kaikenlaisia pieniä hyviä ja nautittavia asioita on sattunut kohdalle.'' Ne pienet ihanat asiat ovat minulle joka päiväistä ja ne ovatkin niitä asioita mistä nauttii ja iloitsee kaikkein eniten. Jos muistaa positiivisen asenteen ja hentoisen lapsenmielisyyden pysyy pitkään hyvämieli.

Löysin facebookin kautta nettisivun, joka osoittautui nettikaupaksi. Sivustolla myytiin kaikenlaisia ihania kenkiä. Aikomukseni ei ollut tilata mitään, halusin vain katsella. Vahingossa näin kuvan maaaaaailman suloisimmista ja hienoimmista kumppareista. Arvatkaa ostinko...? No KYLLÄ! Ne ovat tällä hetkellä aarteeni. Toivon vain että niitä pystyisi käyttää useammin. Sateita kiitos.
Kumppareiden hankintaa ennen löysin Gina tricoista ihunan läpinäkyvän sadetakin. Ostos kannatti, sillä nyt omistan maailman tyylikkäimmän sade asukokonaisuuden. 



pieni innostus iski kun näin vanhat hamahelmeni. Ne olivat lempiasiani pienenä lapsena. Kun näin ne hyllylläni sain heti idean tehdä korvakoru. HUOM! Vain yksi korvakoru, en omista kahta korvakorun mentävää paikkaa. Eihän tuon tekemiseen mennytkään kuin 10-15 minuuttia.
Lisää aion tehdä kyllä. Kaikista tulee täysin erilaisia. 


En ymmärrä miten aika kulkeekaan niin nopeasti. Kohta onkin jo kesäloma. 
Ainiin, unohdin sanoa kuinka kovasti jännittääkään. Sain nimittäin kesätöitä Katriinan sairaalasta. Työni alkavat heti juhannuksen jälkeen. 
Ensimmäinen kunnon, josta saan palkaakin. Olen siitä kovin innoissani. 
Mahtavaa kesän odotusta kaikille ja nauttikaa jokaisesta hetkestä ja iloitkaa arjen pienistäkin asioista!

tiistai 14. helmikuuta 2012

Talven tempauksia...

Voisin aloittaa sillä ettei hiukseni ole enää entisellään. Sain hyvän idean koulussa viimeisillä tunneilla. Ajattelin ääneen että olisikohan tullut aika värjätä hiukseni pitkästä aikaa. Onhan siitä jo reilut kaksi vuotta kun viimeksi olen vaihtanut hiusten väriä. Laitoin ajatuksen käytäntöön ja kipaisin koulun jälkeen Koivukylän Citymarketissa ja ostin ihanan punertaavan värin. Värjäys onnistui mutkitta ja lopputulos oli odotettua parempi.

Kuvasta ei näe kauheasti punertavuutta mutta eivät ne täysin punaiset olekaan.
Oli aivan mahtava yllätys kun tulin kotiin sunnutaina! Minua odotti huoneessa kirpputorilta ostettu huuliharppu. Kylläpäs se saikin minut iloiseksi! Ihanaa kuinka pienestä sitä nauttiikaan ja saa ilahtua ja yllättyä. Elämän pieniä nautintoja ja riemua. Arvatkaapa vaan maltoinko olla tekemättä heti uudelle huulikselleni koteloa?! No en tosiaan malttanut! Koristelutkin sain tehtyä, vaan en samana päivänä. Mahtavaa kun osaa, haluaa ja tykkää askartelusta ja näpertelystä. Siitä tulee hyvä mieli!


  
Kaksi armasta huuliharppuani.
En tiedä onko muut samaamieltä kanssani, mutta mielestäni tänävuonna on ollut mitä ihanin talvisää. Ei se pieni pureva pakkanen häiritse lainkaan jos on osannut pukeutua lämpöisesti ulkoilmaan. Itse en ole joutunut kärsimään kylmästä, toisaalta palelen hyvin harvoin. Vaikka talvi onkin ollut kaunis ja luminen, odotan innolla kevättä ja kesää. En oikein osaa sanoa olenko kesä-, kevät-, syys- vai talvi-ihminen. Taidan pitää kaikista vuodenajoista, ehkä se kevät nousee ykkössijalle. On hyvin kaunista nähdä keväällä miten luonto puhkeaa kukkaan. Myös ihmiset muuttuvat kevään tultua toisenlaisiksi. On enemmän energiaa ja jaksamista.
Olin melkein unohtaa... Hyvää ja riemuisaa ystävänpäivää kaikille lukijoille! Lämpöä ja rakkautta kaikille! 
Toivon että muillakin kuin minulla on ollut hyvä päivä.






perjantai 3. helmikuuta 2012

Hei taas...

Kuinka pitkä aika siitä taas onkaan kun viimekerran olen kirjoituksia blogiini tehnyt. Harmittavaa, kun ei ole ollut aihetta mistä kirjoittaa ja selittää. Nyt lähiaikoina ei vain ole tapahtunut juurikaan mitään ihmeempää... 
Ehkäpä pitäisi kirjoittaa siitä kuinka tavallista ja yksinkertaista elämää elelen. Siitä ei tulisi juuri mitään hurjan kiinnostavaa teksiä, mutta miksipä ei. Onhan sitä joka päivä koulussa opiskelemassa, kuten moni muukin. Ja onhan niitä tiettyjä säännöllisiä rutiineita joista voisin maailmalle ilmoittaa, muttei niistäkään hyvää juttua irtoisi. 
Voisinhan minä sen verran sanoa niistä rutiineista jotka olen sijoittanut oman elämäni pieniin hetkiin. Kuten esimerkiksi jokailtaisen lukuhetkeni. Ennen vuoden 2012 vaihtumista päätin, että aion lukea raamatun. Tavoitteena olisi saada se luetuksi tämän vuoden loppuun mennessä, mutta saas nähdä kuinka hyvin tavoite onnistuu. 
Olen siis päättänyt lukea ainakin yhden luvun ennen nukahtamista. Oikeastaan minun ei ole tarvinnut pakottaa itseäni lukemaan raamattua -toisaalta eihän sitä pakosta luetakaan- vaan olen ottanut kirjan käteeni halusta ja tahdosta ja täydestä kiinostuksesta. Onhan usko minulle tärkeä asia.
Myös yksi mukava rutiini minulla on jo ollut ainakin kaksi vuotta. Olen käynyt keskiviikko iltaisin kirkolla, open doorsissa, kavereita tapaamassa ja nauttimassa siitä hetkestä jonka voin viettää mahtavan seuran kanssa. Open doorsin avulla olen saanut pidettyä yhteyttä tärkeisiin ihmisiin ja saanut monet naurun ja ilon aiheet noina iltoina.
Olen usein pohtinut, että mitä jos en koskaan olisi lähtenyt isos puuhiin ja seurakunnan menoihin mukaan. Mitä tekisin kaikki ne päivät jos en voisi olla isos kolleegojen kanssa? Olisinkohan kovinkin erilainen jos minulla ei olisi kyseisiä ystäviä? Kenen kanssa viettäisin aikaa jos en heidän? Vielä olisi monen monituista kysymystä jälellä, mutta onneksi niitä ei tarvitse kuin vain pohtia, sillä olen mahtavan onnellinen siitä että minulla on kaveriporukka jossa voin olla omaitseni eikä tarvitse selitellä mitään.
Kylläpäs tuli vaihteeksi tekstiä, mutta minkäs teet kun kirjoitus kärpänen iskee!
Ehkäpä muutama kuva voisi vähän piristää tekstin ulkonäköä :)


Aivan olenkin jo unohtanut mainita uudesta innostuksen kohteestani, kuvasta voikin jo päätellä mikä tämä kyseinen innostuksen aihe oikein on...
Kyllä, arvasit oikein, huuliharppu nimittäin on tämä edellä mainittu kohde. Sain Äidiltäni tuliaiseksi tikkurilasta hero harmonica instrumentin ja voin sanoa että on aivan hullun hauska soitin! Ei tullut Äipältä turha tuliainen! Kiitos vaan Äitee vielä kertaalleen! :) Ja nyt varmaan ihmettelet miksi Äiti on kirjoitettu isolla alkukirjaimella...
Ihan loogista sillä Äitihän on nimi tai oikeastaan kutsumanimi. Miksei olisi, sillä Äitejä oma lapsi kutsuu Äidiksi harvemmin tämän omalla nimellä. Mutta miksi Äidit eivät kutsu omaa lastansa aina Lapseksi...? hmmm siinäpä on sitten pohdittavaa...


lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulu on taas...

Iloista ja riemuistaa joulua itse kullekin!
En tiedä teistä muista mutta toivon että olette viettäneet yhtä ihanan ja mahtavan joulun kuin mitä itse olen saanut viettää perheeni ja sukulaisteni keskuudessa. 
 
Joulu on ollut mitä loistavin! 
Ollaan katsottu jouluelokuvia, syöty hyvin maukasta ja mehevää ruokaa, nautittu seurasta, saatu ja annettu lahjoja ja ennen kaikkea pidetty hauskaa! Ei siitä joulusta tarvitse enempää odottaa eikä se muuta tarvitsekaan kuin hyvän ja reilun mielen. 
 
Ylivoimaisesti herkullisin joululeivos! Tietenkin silloin kun ovat kypsiä :)
 
Olen tainnut olla kiltti tyttö tänäkin vuonna, lahjoja on nimittäin tullut enemmän kuin tarpeeksi ja riittävästi. Villasukkia, lapasia, lahjakortteja ja vaikka mitä kaikkea. Joululomaksi sain myös tekemistä sillä pukki toi origami paperia ja ohjeita niihin, siinä on taittelemista riittämiin. 
Suloisimmat ja ihanimmat lahjat olivat kuitenkin muumeihin liittyvää. Jos ette tienneet niin Snusmumriken eli Nuuskis eli Nuuskamuikkunen on minun esikuvani ja roolimalli. Joten lahjaksi sain Nuuskis rötkynuken ja Nuuskis mukin. Sain juuri sitä mitä halusin ja hyvä mieli siitä tuli. 
 
En olisi kyllä osannut toivoa parempaa joulua vaikka melskettä ja vilinää ei ole voinut välttää, mutta ovat nekin osa joulua ja sen tunnelmaa.
 
Tuo rötkynukke on siis täytetty riisillä ja sen ideana on että se voi esim. rötköttää olkapäällä. Suloisin!                                                   
 

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joululomaa odotellessa...

On ollut ihan mielenkiintoinen viikko taas vaihteen vuoksi... 
Viime viikonloppu oli hauska! Kiitos kaikille ketkä oli leiriä viettämässä Kuntokalliossa! Mukava reissu ja oli mahtavaa viettää aikaa vanhojen ystävien kanssa. Ihan parasta, lukuun ottamatta sitä että lauantai iltana nousi lämpö ja oli huono olo, tila kyllä parani aamuun mennessä. 
Innolla sain odottaa koko viikonlopun tai oikeastaan koko viime viikon että perhe tulee Balin reissulta kotiin. Sunnuntaina kotiin päästyäni sain nähdä taas pitkästä aikaa koti jengin.
Balin Kuta beach, kyllä heillä oli mukavat oltavat...

Ihan vaan muodon vuoksi päätin saada ruokamyrkytyksen ennen joulua... *Ne petolliset lihapullat*
No eihän se mitää, joululoma alkoi kolme päivää aiemmin. Kyllähän se mulle passaa...
Damn you MEATBALLS!!!
Itse aion nauttia kaikin siemauksin joululomasta ja kaikesta siitä rauhallisuudesta mitä tulen saamaan loman aikana. Koulukiireet kyllä painaa kovasti, mutta murehdin niistä vasta joulun jälkeen.
Eihän tässä mitään muuta sen kummempaa kuin että hyvät joulut kaikille ja hauskaa uuttavuotta vaan joka ikiselle.
Ei ole noin kaunis meidän joulun talvisää...