Kuvaillessa...

Olen tainnut jo aiemmin sanoakin että kuvaaminen on mieluisaa puuhaa.

Tässä on kuvia joita olen ottanut ja haluan laittaa ne näytille.

Aika...

Myönnettäköön etten ole edes vilkaissutkaan blogiani sitten viime päivityksen. On ollut kyllä asioita mistä kirjoittaa ja saada tekstiä, muttei aika ole riittänyt mihinkään... Osittain myös laitan syyksi jaksamisen. Tuntuu että on hirveästi tehtävää ja kovin vähän aikaa. 

Surettaa etten ole kirjoitellut mitään pitkiin aikoihin. 

Noh, mitäs kaikkea onkaan tapahtunut talven jälkeen...? 

Vastaus: ''Ei ole tapahtunut mitään suurta merkittävää. Kaikenlaisia pieniä hyviä ja nautittavia asioita on sattunut kohdalle.'' Ne pienet ihanat asiat ovat minulle joka päiväistä ja ne ovatkin niitä asioita mistä nauttii ja iloitsee kaikkein eniten. Jos muistaa positiivisen asenteen ja hentoisen lapsenmielisyyden pysyy pitkään hyvämieli.

Löysin facebookin kautta nettisivun, joka osoittautui nettikaupaksi. Sivustolla myytiin kaikenlaisia ihania kenkiä. Aikomukseni ei ollut tilata mitään, halusin vain katsella. Vahingossa näin kuvan maaaaaailman suloisimmista ja hienoimmista kumppareista. Arvatkaa ostinko...? No KYLLÄ! Ne ovat tällä hetkellä aarteeni. Toivon vain että niitä pystyisi käyttää useammin. Sateita kiitos.

Kumppareiden hankintaa ennen löysin Gina tricoista ihunan läpinäkyvän sadetakin. Ostos kannatti, sillä nyt omistan maailman tyylikkäimmän sade asukokonaisuuden. 

pieni innostus iski kun näin vanhat hamahelmeni. Ne olivat lempiasiani pienenä lapsena. Kun näin ne hyllylläni sain heti idean tehdä korvakoru. HUOM! Vain yksi korvakoru, en omista kahta korvakorun mentävää paikkaa. Eihän tuon tekemiseen mennytkään kuin 10-15 minuuttia.

Lisää aion tehdä kyllä. Kaikista tulee täysin erilaisia. 

En ymmärrä miten aika kulkeekaan niin nopeasti. Kohta onkin jo kesäloma. 

Ainiin, unohdin sanoa kuinka kovasti jännittääkään. Sain nimittäin kesätöitä Katriinan sairaalasta. Työni alkavat heti juhannuksen jälkeen. 

Ensimmäinen kunnon, josta saan palkaakin. Olen siitä kovin innoissani. 

Mahtavaa kesän odotusta kaikille ja nauttikaa jokaisesta hetkestä ja iloitkaa arjen pienistäkin asioista!

Talven tempauksia...

Voisin aloittaa sillä ettei hiukseni ole enää entisellään. Sain hyvän idean koulussa viimeisillä tunneilla. Ajattelin ääneen että olisikohan tullut aika värjätä hiukseni pitkästä aikaa. Onhan siitä jo reilut kaksi vuotta kun viimeksi olen vaihtanut hiusten väriä. Laitoin ajatuksen käytäntöön ja kipaisin koulun jälkeen Koivukylän Citymarketissa ja ostin ihanan punertaavan värin. Värjäys onnistui mutkitta ja lopputulos oli odotettua parempi.

Kuvasta ei näe kauheasti punertavuutta mutta eivät ne täysin punaiset olekaan.

Oli aivan mahtava yllätys kun tulin kotiin sunnutaina! Minua odotti huoneessa kirpputorilta ostettu huuliharppu. Kylläpäs se saikin minut iloiseksi! Ihanaa kuinka pienestä sitä nauttiikaan ja saa ilahtua ja yllättyä. Elämän pieniä nautintoja ja riemua. Arvatkaapa vaan maltoinko olla tekemättä heti uudelle huulikselleni koteloa?! No en tosiaan malttanut! Koristelutkin sain tehtyä, vaan en samana päivänä. Mahtavaa kun osaa, haluaa ja tykkää askartelusta ja näpertelystä. Siitä tulee hyvä mieli!

 

 

Kaksi armasta huuliharppuani.

En tiedä onko muut samaamieltä kanssani, mutta mielestäni tänävuonna on ollut mitä ihanin talvisää. Ei se pieni pureva pakkanen häiritse lainkaan jos on osannut pukeutua lämpöisesti ulkoilmaan. Itse en ole joutunut kärsimään kylmästä, toisaalta palelen hyvin harvoin. Vaikka talvi onkin ollut kaunis ja luminen, odotan innolla kevättä ja kesää. En oikein osaa sanoa olenko kesä-, kevät-, syys- vai talvi-ihminen. Taidan pitää kaikista vuodenajoista, ehkä se kevät nousee ykkössijalle. On hyvin kaunista nähdä keväällä miten luonto puhkeaa kukkaan. Myös ihmiset muuttuvat kevään tultua toisenlaisiksi. On enemmän energiaa ja jaksamista.

Olin melkein unohtaa... Hyvää ja riemuisaa ystävänpäivää kaikille lukijoille! Lämpöä ja rakkautta kaikille! 

Toivon että muillakin kuin minulla on ollut hyvä päivä.

Hei taas...

Kuinka pitkä aika siitä taas onkaan kun viimekerran olen kirjoituksia blogiini tehnyt. Harmittavaa, kun ei ole ollut aihetta mistä kirjoittaa ja selittää. Nyt lähiaikoina ei vain ole tapahtunut juurikaan mitään ihmeempää... 

Ehkäpä pitäisi kirjoittaa siitä kuinka tavallista ja yksinkertaista elämää elelen. Siitä ei tulisi juuri mitään hurjan kiinnostavaa teksiä, mutta miksipä ei. Onhan sitä joka päivä koulussa opiskelemassa, kuten moni muukin. Ja onhan niitä tiettyjä säännöllisiä rutiineita joista voisin maailmalle ilmoittaa, muttei niistäkään hyvää juttua irtoisi. 

Voisinhan minä sen verran sanoa niistä rutiineista jotka olen sijoittanut oman elämäni pieniin hetkiin. Kuten esimerkiksi jokailtaisen lukuhetkeni. Ennen vuoden 2012 vaihtumista päätin, että aion lukea raamatun. Tavoitteena olisi saada se luetuksi tämän vuoden loppuun mennessä, mutta saas nähdä kuinka hyvin tavoite onnistuu. 

Olen siis päättänyt lukea ainakin yhden luvun ennen nukahtamista. Oikeastaan minun ei ole tarvinnut pakottaa itseäni lukemaan raamattua -toisaalta eihän sitä pakosta luetakaan- vaan olen ottanut kirjan käteeni halusta ja tahdosta ja täydestä kiinostuksesta. Onhan usko minulle tärkeä asia.

Myös yksi mukava rutiini minulla on jo ollut ainakin kaksi vuotta. Olen käynyt keskiviikko iltaisin kirkolla, open doorsissa, kavereita tapaamassa ja nauttimassa siitä hetkestä jonka voin viettää mahtavan seuran kanssa. Open doorsin avulla olen saanut pidettyä yhteyttä tärkeisiin ihmisiin ja saanut monet naurun ja ilon aiheet noina iltoina.

Olen usein pohtinut, että mitä jos en koskaan olisi lähtenyt isos puuhiin ja seurakunnan menoihin mukaan. Mitä tekisin kaikki ne päivät jos en voisi olla isos kolleegojen kanssa? Olisinkohan kovinkin erilainen jos minulla ei olisi kyseisiä ystäviä? Kenen kanssa viettäisin aikaa jos en heidän? Vielä olisi monen monituista kysymystä jälellä, mutta onneksi niitä ei tarvitse kuin vain pohtia, sillä olen mahtavan onnellinen siitä että minulla on kaveriporukka jossa voin olla omaitseni eikä tarvitse selitellä mitään.

Kylläpäs tuli vaihteeksi tekstiä, mutta minkäs teet kun kirjoitus kärpänen iskee!

Ehkäpä muutama kuva voisi vähän piristää tekstin ulkonäköä :)

Aivan olenkin jo unohtanut mainita uudesta innostuksen kohteestani, kuvasta voikin jo päätellä mikä tämä kyseinen innostuksen aihe oikein on...

Kyllä, arvasit oikein, huuliharppu nimittäin on tämä edellä mainittu kohde. Sain Äidiltäni tuliaiseksi tikkurilasta hero harmonica instrumentin ja voin sanoa että on aivan hullun hauska soitin! Ei tullut Äipältä turha tuliainen! Kiitos vaan Äitee vielä kertaalleen! :) Ja nyt varmaan ihmettelet miksi Äiti on kirjoitettu isolla alkukirjaimella...

Ihan loogista sillä Äitihän on nimi tai oikeastaan kutsumanimi. Miksei olisi, sillä Äitejä oma lapsi kutsuu Äidiksi harvemmin tämän omalla nimellä. Mutta miksi Äidit eivät kutsu omaa lastansa aina Lapseksi...? hmmm siinäpä on sitten pohdittavaa...